Soitin psykiatrille eilen ja kerroin toiveestani. Kerroin, että tarvitsen lentäviä ja kehittäviä ajatuksiani, rohkeuttani ja ennen kaikkea luovuuttani ja että olen ollut kyllä aika maissa ja ahdistunut oman työni ja haasteiden kanssa. Ja että toinen mahdollisuus olisi tietenkin alkaa syödä myös masennuslääkettä, mutta että en halua ainakaan lisää lääkkeitä. Ja että on just tosi surullista, että lääke leikkaa tunne- ja ajatusmaailmaani yläpäästä, kun siellä olen irronnut maasta vain kaksi kertaa.
Ja kuinka ollakaan, psykiatri ymmärsi. Kysyi vain, koskas minulla olikaan edellinen mania - kolme vuotta sitten, vastasin, vaikken ole varma, pidänkö tuosta sanasta 'mania' ollenkaan.
Nyt minulla on lääkäriaika maanantaille. Keskustelemme lopettamisesta ja siitä, mitä vaihtoehtoja on, jos tulee ongelmia.
Mutta tuolle miehelle en ole vieläkään uskaltanut puhua. Niin, mitä siinä pelkään? Sitä, että hän haluaa pelata varman päälle, ettei uusia psykooseja tule. Ja enhän minäkään niitä halua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti