En ole puhunut miehelle. Pohdin, varaisinko ajan psykiatrilleni vai en. Ehkä minun pitäisi varata ja kertoa hänelle toiveestani ja suunnitelmastani.
Eilen illalla katsoin Sean Blackwellin videoita hänen kokemuksistaan, joista hän kysyy, kaksisuuntaisuutta vai heräämistä. https://www.youtube.com/watch?v=Az9SCgaeKdc Tunnistan omissa psykoosikokemuksissani samanlaisia piirteitä ja voin taas antaa sille ajatukselle sijaa, että minullakin oli kyse tietoisuuden laajenemisesta ja egon katoamisesta.Ainutlaatuinen kokemus, johon lääkärit suhtautuvat jonakin, mikä täytyy mahdollisimman pian pysäyttää ja pitää taltutettuna. Tosi asiassa olisin tarinnut ihmisen, joka olisi kuunnellut rauhassa, kertonut, että tarinani kuulostavat oudoilta ja että tekemiseni kummastuttavat. Mutta ei, minut vietiin sairaalaan ja kaiken tuon päälle pantiin tulppa. Plop.
Ja nyt työ on tosi raskasta. Minulla ei ole mitään sanottavaa, räpiköin epätoivoisesti ja yritän pakottaa itseni tyhön, joka vaatisi luovuutta, rohkeutta, ajatuksia. Koen todella suurta riittämättömyyttä. Kaksikymmentä vuotta työelämää tuntuu mahdottomuudelta. Olen tosi jumissa.
Soitan psykiatrilleni.
Ja mietin, miten uudelle blogille saadaan lukijoita?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti