Kesä

Kesä on pitkällä ja lomasta osa takana.
Kirjoitan ihan vain muistaakseni, millaisessa tilanteessa elän: Olen lopettanut mielialalääkityksen, mitä minun lääkärini mukaan ei pitäisi missään nimessä tehdä. Olen lopettanut sen jo viitisen kuukautta sitten. En ole menettänyt tai kadottanut mieltäni, en ole alkanut uskoa ihmeisiin tai ihmeellisyyksiin sen enempää kuin ennen. En ajattele, että minulla olisi erityistehtävä tai erityislahjakkuus - olen aika tavallinen maan eläjä, silti ainutkertainen kokoelma kokemuksia, ajatuksia ja tuntemuksia. 

En ole muistanut olla huolissani joka päivä. Mutta yhtenä yönä näin unta, että olin, koin tai käyttäydyin jotenkin sillä tavalla poikkeavasti, että jouduin perustelemaan jollekin, ehkä jollekin jonkinlaista mielenterveysalaa edustavalle, ajatustani tai lausahdustani, joka oli muistaakseni jotain tämän tapaista: Elän tässä tilanteessa tai tässä kokemuksessa. Heräsin hirveään tuskaan, että nyt olen sekoamassa, tai että nyt ilmaisen taas itseäni kummallisesti. Pelkäsin nukahtaa uudestaan, koska pelkäsin, että kokemus voisi jatkua tai jotenkin syventyä unessa. Muistaakseni kävin hieman juomassa vettä tai jotain, jotta saisin ajatukseni rauhoittumaan. Mutta muistin pelon. Muistin, että minun pitää muistaa pelätä tai varoa tai varautua.

Niin. Onhan se jotenkin aika jännittävää, että joutuu muistuttamaan itseään siitä, että muistaa pelätä.

Näin myös jossain ajankohtaisohjelmassa poliitikon, presidenttiehdokkaan, jona esitin itseäni ensimmäisellä kerralla, kun jouduin sairaalaan. En siis luullut olevani hän, mutta muistan, että esitin asiantuntijaa ja mainitsin hänet esimerkkinä. Samalla kun näytin, miten asiantuntijat ottavat asiantuntijan asennon, nojautuvat taaksepäin tuolissaan ja nyökyttelevät tai nostavat jalan toisen päälle, kerroin olevani nimeltäni se ja se. Ja sairaskertomukseeni kirjattiin, että väitin olevani hän. Kukaan ei kuitenkaan kysynyt minulta silloin, tarkoitanko, että olen se, jona itseäni esitin..

Hassua. Ja hurjaa. Kela-kortissani on kirjan- ja numeroyhdistelmä, joka kertoo, että jos puhun tai käyttäydyn kummallisesti, minut kannattaa ottaa hoitoon.

Silti ei varmaankaan ole myöskään hyvä pelätä liikaa. Ettei ala siksi käyttäytyä kummallisesti. 

Tarkkailen. Ja olen tietoinen - ja varuillani.